Maisa Sumari

Taiteilija

Olen kahdeksankymppinen, entinen ranskan, saksan ja ruotsin sekä kuvaamataidon opettaja, nykyisin eläkkeellä. Piirtänyt ja maalannut olen lapsesta asti, kuvataiteilijaksi kouluttautumiseni alkoi Helsingin Työväenopistossa. Ensin opiskelin piirustusta Onni Ojan johdolla ja puupiirrosta Erkki Hervon johdolla, sen jälkeen neljä vuotta öljymaalausta Matti Vainikaisen opastuksella. Samalla kun työskentelin opettajana, kurssittauduin kesäisin esimerkiksi öljymaalausta opettaneiden Kari Jylhän, Reijo Saarelaisen, Juhani Harrin ja Veikko Takalan johdolla. Työpaikkani sijaitsi Pohjanmaalla, ja vuonna 1986 pääsin Pohjalaisen Taiteilijaliiton ja samassa  yhteydessä Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton jäseneksi. Sen jälkeen osallistuin muun muassa näiden molempien liittojen vuosinäyttelyihin, Art Ilmajokeen ja Pohjalaisen Taiteilijaliiton kutsunäyttelyihin. Eläkkeelle jäätyäni ja Helsinkiin muutettuani olen pitänyt yksityisnäyttelyn kerran, Galleria Hopeisessa Siveltimessä. 

Maisa Sumarin taiteen kolmen avaimen analyysi

1. Ihmisen sisäinen liike - keho mielen näyttämönä. Sumarin teosten keskeinen avain on ihmishahmo, joka ei esitä ulkoista toimintaa vaan sisäistä liikettä. Hahmot ovat kuin hetkiä, joissa ihminen kääntyy kohti itseään. Tämä sisäisen liikkeen estetiikka ammentaa buto-tanssin filosofiasta: liike ei ole ele, vaan kehon hiljainen ajatus. 

Sumarin maalauksissa keho on näkyvä, mutta sielunliike on tärkeämpi. Hahmo ei esitä tarinaa, vaan pikemminkin olemisen laatua. Katse ohjataan ulkopuolisesta maailmasta sisäiseen tilaan. Näin syntyy teoksia, jotka eivät kuvaa toimintaa vaan kokemusta. 

2. Abstraktion ja figuratiivisuuden vuoropuhelu

Toinen avain on jännite abstraktion ja esittävän välillä. Sumari ei anna kummallekaan ääripäälle lopullista valtaa; sen sijaan hän rakentaa niiden väliin hengittävän rajapinnan, jossa hahmo ja tila ovat jatkuvassa dialogissa. Tämä vuoropuhelu luo väripintojen sisäistä liikettä ja orgaanisia taustoja, jotka resonoivat hahmon kanssa. Syntyy maalauksia, joissa ei ole yhtä oikeaa tulkitsijaa, vaan useita mahdollisia todellisuuksia. Sumarin teokset eivät siis ole "kuvia ihmisestä", vaan maailmoja, joissa ihminen tapahtuu.

3. Viiva identiteettinä

Yksi vahvimmista tunnistettavista piirteistä Sumarin teoksissa on viivan ilmaisuvoima. Viiva ei ole rajaus, ei esittävä ääriviiva, eikä koriste. Se on energia. Viiva toimii kuin hermokanava, joka kulkee teoksen läpi ja määrää rytmin, hengityksen ja suunnan. Se on usein pitkä ja yhtenäinen, vaihtelevan paksuinen, kuin yhdistelmä kalligrafiaa ja improvisoitua tanssia. 

Tämä on piirre, joka muodostaa teoksille oman tunnistettavan signatuurinsa. Samantyyppinen viivallinen muotokieli esiintyy kaikkialla, mutta värimaailman vaihto muuttaa teoksen psykologisen energian lähes kokonaan.